Herään kahdeksalta aamulla talviloman ensimmäisenä päivänä. Huomenna lähtisimme kanarialle kahdeksi viikoksi. Tänään otan kuitenkin suunnaksi Sastamalan (entisen Vammalan) ja lähden hakemaan uutta terraariota meidän Brassi-tytöllemme, Edenille. Matka ei mennyt kuitenkaan ilman mutkia. Ensin pysähdyin suuntaamaan kuskin peilin uusiksi, koska se osoitti minne sattui, sitten pysähdyin vielä uudelleen täyttämään pissapojan, sillä rapainen kevätkeli kahden tunnin moottoritiematkalla ja vajaa pissapoika eivät sovi kovin hyvin yhteen... Mainittakoon myös, että ennen lähtöäni kävin laittamassa myös renkaisiini lisää ilmaa.

Hetken päästä navigaattorini neuvoo minut vihdoin kääntymään määränpäähäni, Jaatsinkadulle. Tapaan The Snakeroomin omistajan omakotitalon pihalta. Olen saapunut Aleksi Forssin kotiin ja edellämainitun matelijatarvike nettikaupan varastolle. Olen tilannut ennakkoon ExoTerran ison vertikaaliterraarion (90 x 45 x 90) ja saamme sen Aleksin kanssa kannettua pieneen Nissan Almeraani. Mukaan lähti myös pari kappaletta isompia piiloja Brassille ja Kuningaspytonillemme. 

Olin utelias Aleksin näyttävästä matelijakokoelmasta ja mieshän vei minut kunnon kierokselle. Yksi huone on omistettu isoille matelijoille. Aleksin Verkkopyton ja massiivinen albino Tiikeripyton olivat huoneen katseenvangitsijat. Samassa tilassa asustelee myös Keltainen Anaconda ja useita liskoja.

Komea, mutta äkäinen Verkkopyton tarkkailemassa meitä.

Aleksin massiivinen albiino Tiikeripyton. Tämän näkemistä odotin ehkä eniten. 

Naapurihuoneessa Aleksilla on kasvatusräkit, joissa on pääasiassa kuningaspytoneita ja leopardigekkoja. Huoneessa on myös matofarmi liskojen ruoaksi, sekä muita eläimiä, kuten Kuningasboa. Aleksilla on myös oma huone hänen papukaijoilleen, joilla on runsaasti omaa tilaa.

Yksi Aleksin leopardigekoista. Pakko myöntää, että yhdeksän harrastusvuoteni aikana käsittelin kyseistä liskoa vasta nyt ensimmäistä kertaa. Hauskoja pikku otuksia.

Yläkerrassa Aleksilta löytyi lisää eläimiä. Harjasgekkopariskunnan lisäksi portaiden yläpäässä asuu Anneli-kilpikonna, jolla myös on oma aitaus.

Anneli paistattelemassa päivää.

Sovimme jo uudesta vierailusta kesän puolella jos vain lomalla kerkeämme poikkeamaan Aleksin luona. Eläimiä oli niin paljon, ettei tätä kirjoittaessa enää muista mitä kaikkea asunnosta löytyi. Oli aika kääntää nokka kohti Porvoota ja valmistautua puuduttavaan ajomatkaan Tampereen moottoritietä pitikin. Joka kerta matka sitä pitkin tuntuu vaan pidemmälle ja pidemmälle. Aleksin luona olisi helposti vierähtänyt koko päivä eläimiä ihmetellessä ja kuunnellessa miehen selostuksia otuksista, mutta pakkaaminen etelän reissua varten odotti kotona.

Massiivinen ExoTerra perillä ehjänä.

Sattui käymään niin hassusti, että neljä seitsemästä käärmeestämme odotti nahanluontia kuvauspäivänä. Onneksi kelpo kuvia kuitenkin saatiin lehteen, kun sekä toimittaja Tuula, että kuvaaja Srba kävivät meillä tekemässä juttua otuksista. Kysymykset koskivat lähinnä asumista, eli mitä tulee ottaa huomioon, kun hankkii käärmeen asuinkaveriksi ja mitä sen omistaminen vaatii asunnolta sekä perheenjäseniltä. Kyseistä lehteä saa muun muassa paikan päältä messuilta.

Pelottomat valokuvaaja ja messujen yhteyshenkilö Srba Lukic (vas.) ja toimittaja Tuula Lukic (oik.) kuningaspyton tyttö Pumpkinin kanssa.

Raksa Porvoo 2019 tapahtumassa on myös paneelikeskustelu koskien asumista eläinten kanssa, johon minulla on suuri kunnia osallistua todennäköisesti yhtenä paneelin jäsenenä kommentoimaan kysymyksiä koskien asumista käärmeiden kanssa. Eli kaikki asumisesta, remontoinnista, sisustamisesta ja eläimistä kiinnostuneet mukaan! Tavataan messuilla!

Ensiksi pari vinkkiä. Miten punnita käärme kun keittiövaaka alkaa olemaan liian pieni ja viljis on mahdoton saada pysymään aloillaan? Helppoa. Jokainen omistaa jonkinlaisen kangaskassin. Laita kaveri varovasti kassiin ja ripusta kassi riippumaan kalavaakaan. Kalavaakoja löytyy mm. hongkongista, motonetistä jne. eivätkä ne maksa paljoa.

Eden kangaskassissa

Kalavaaka. Paino on eri käärmeen.

Entäpä sitten pituus? Se onkin monimutkaisempi juttu käytännössä. Kiemurtelevaa käärmettä kannattaa olla mittaamassa kaksi. Teoriassa homma on helpompi. Tarvitset vain pitkän pätkän venymätöntä narua. Merkkaa narun toinen pää tussilla, jotta tiedät kumpi pää on etu- ja kumpi takapää. Aloita käärmeen hännästä kuljettamalla narua selkärankaa pitkin aina päähän asti. Lopuksi mittaa narun osuus käärmeen pituudesta. Kuvia emme ikävä kyllä toimituksesta saaneet, sillä siihen olisi tarvittu jo kolmas henkilö. Tässä kuitenkin meidän kaveriemme strategiset mitat.

Ensimmäisenä ovat meidän viljakäärmeemme:

Elli

Sukupuoli: Naaras, syntynyt: 8/2010 (ikää siis 8,5 vuotta), kotiutunut 27.8.2010

Genetiikka: Normal het. anery

Pituus: 133cm, Paino: 680g

Terraarion koko: 100cm x 50cm x 50cm (L x K x S)

Ruoka: 30-55g hiiriä, 35-60g rottia, 40g+ tipuja (3vk-4vk välein vaihdellen)

Myrsky

Sukupuoli: Koiras, syntynyt 7/2011 (Ikää siis 7v 7kk, kotiutunut: 6.11.2011

Genetiikka: Charcoal (fenotyyppi)

Pituus: 125cm, Paino: 670g

Terraarion koko: 100cm x 50cm x 50cm (L x K x S)

Ruoka: 30-55g hiiriä, 35-60g rottia, 40g+ tipuja (3vk-4vk välein vaihdellen)

Syksy

Sukupuoli: Koiras, synytynyt: ???, (rescue, ikä el. päätelmien mukaan 10-12v), kotiutunut: 8/2016

Genetiikka: Mahdollinen rottakäärme + viljakäärmehybridi, fenotyyppi: "Alabama"?

Pituus: 148cm, Paino: 910g

Terraarion koko: 100cm x 50cm x 50cm (L x K x S)

Ruoka: 30-55g hiiriä, 35-60g rottia, 40g+ tipuja (3vk-4vk välein vaihdellen)

Sitten meidän kuningaspyton neitimme:

Pumpkin

Sukupuoli: Naaras, syntynyt: 1.8.2014 (ikä siis 4,5v), kotiutunut: 21.8.2014

Genetiikka: Normal het. Piebald

Pituus: 143cm, Paino: 1930g

Terraarion koko: 100cm x 50cm x 50cm (L x K x S)

Ruoka: 120-170g ja 170g+ rottia (2vk-3vk välein vaihdellen)

Sitten sateenkaariboamme:

Eden

Sukupuoli: Naaras, syntynyt 28.5.2013 (ikä siis 5v, 9kk), kotiutunut 28.2.2015

Genetiikka: Normal (fenotyyppi)

Pituus: 164cm, Paino: 1730g

Terraarion koko: 90cm x 60cm x 40cm, on muuttamassa uuteen 90cm x 90cm x 45cm kotiin

Ruoka: 120-170g ja 170g+ rottia (3vk-4vk välein vaihdellen)

Ja sitten kuningasboamme:

Iiris

Sukupuoli: Naaras, synytynyt: 24.6.2015 (ikä siis 3v 8kk), kotiutunut:11/2015

Genetiikka: Poss. Super Hypo Jungle het. Kahl Albino

Pituus: 154cm, Paino: 2070g

Terraarion koko: 180cm x 60cm x 60cm

Ruoka: 170g-200g rotat 3vk välein

Viima

Sukupuoli: ???, rescue, ei selvitetty.

Syntynyt: 11.4.2018 (ikä siis 10kk), kotiutunut 27.6.2018

Genetiikka: Normaal

Pituus: 78cm, Paino: 260g

Terraario: 43cm x 30cm x 25cm smartti

Ruoka: Rotan Fuzzyt, 20g+ noin 1vk välein

Siinäpä se! Koitetaan taas ensi vuonna mitata ja punnita kaverit!

Pikkuinen Viima on syntynyt Huhtikuussa 2018. Hän kotiutui meille kesäkuun loppupuolella. Viiman tuli meille rescuena, joten sen sukupuoli on vielä selvittämättä eikä sillä ole papereita. Viima on todella vaalea, lähes hopean vivahteinen kuningasboa, mutta silti "normal" -värinen. Viimalla on kuningasboalle ominainen kova ruokahalu, mutta on oikein herttainen pikkukaveri käsitellä. Nahanluonti on ollut ongelmatonta. Tähän mennessä Viima on syönyt 10kpl Fuzzy-hiirtä ja sen jälkeen 10kpl Hopperia. seuraavaksi Viima siirtyy pieniin rotanpoikiin. Kuningasboan poikasilla ruokailuväli on hyvä pitää jopa 5-7vrk pituisena, toisin kuin useimmilla lajeilla, joilla poikasajan väli voi olla vain 4-5vrk. Tämä johtuu lajin suhteellisen hitaasta aineenvaihdunnasta.

Viima ruokailemassa karanteenilaatikossaan yöpöydälläni Kesäkuussa (makuuhuoneemme on pimeä, kuva on todella hämärä).

Pikkuinen Viima meille tullessa.

Viima siirtyy vihdoinkin "isojen käärmeiden huoneeseen" 6kk karanteenin jälkeen. Käärme on edelleen terve.

Kaunis kuningasboa-vauva Viima kasvanut kesästä hurjasti!

Kovien työkiireideni takia en ole kerennyt päivittämään blogiani niin usien kuin haluaisin, mutta edelleen pyrin kirjoittamaan uusia julkaisuja. Kiitän kaikkia seuraajiani kommenteista joita olen saanut, todella mukavaa kuulla että blogistani on ollut joillekin iloa ja hyötyä. Minä ja käärmylämme (Elli, Myrsky, Syksy, Iiris, Eden, Pumpkin ja Viima) toivotamme kaikille hyvää ja rauhallista Joulua!

Viiman ja muiden käärmeidemme kuvia voi käydä myös ihailemassa Instagramista nikillä "snakesyear"

Ensin ajelin Byggmaxiin ja ostin kolme filmivanerilevyä, 2500mm x 600mm x 11mm hintaa per levy n. 25e.

Seuraavaksi levyt piti sahata sopiviin mittoihin. Terraarion mitoiksi tuli 180cm x 60cm x 60cm.

Sitten ryhdyin poraamaan kuppi-poranterillä kulmia takalevyyn tulevaan ilmanvaihtoaukkoon, jonka lopuksi leikkasin muotoonsa käsisahalla.

Lopuksi sovitin vielä reikäpellin palaa aukkoon, jonka sahasin levyyn.

Kuitenkin terraarion piti sopia käärmehuoneen sisustukseen värien puolesta, joten lähdin maalaamaan tartuntapohjaa terraarion ulkosivuille.

Lopuksi maalasin kaksi kerrosta sävytettyä vesiohenteista huonekalumaalia telalla tartuntapohjan päälle.

Maalasin oviaukon kummallekin puolelle pätkät vanhaa listaa

Komponenettien kuivuttua aloin kasaamaan runkoa porakoneella ja itseporautuvilla ruuveilla

Runko valmiina

Seuraavaksi saumasin kulmat akvaariosilikonilla ja hioin kaikki terävät reunat santapaperilla

...sitten kiinnitin silikonilla reikäpellin ilmastointiaukkoon kummaltakin puolelta saumaten.

Sitten tein läpiviennin lämmityksien ja valojen johdoille käyttäen kuppiterää ja porakonetta.

Sitten liimasin liukuovien kiskot silikonilla paikoilleen.

Valmistin irroitettavan läpivientiluukun reikäpellistä johtoja varten käyttäen pieniä ruuveja.

Seuraavaksi kiinnitin lämpölampun suojaverkkoineen paikoilleen.

Sitten aloin suunnittelemaan lämpökaapelia varten irroitettavaa yksikköä, jonka pohjaan kaapeli tulisi. Kaapelin kiinnitin alumiiniteipillä vanhoihin ylijäämäkaakeleihin. Kaakeleille tein kehikon ylijääneistä filmivanerin paloista, jotka sahasin sopiviksi käsisahalla. Kaakelit kiinnitin akvaariosilikonilla.

Sitten aloin sovittelemaan laseja paikoilleen. Lasit ovat paikallisesta lasiliikkeestä, Porvoon lasikolmikosta.

Viimeisenä terraariolle tehtiin lämpötestit ja kannettiin yläkertaan. Kun silikonin haju oli hälvennyt, voitiin alkaa terraariota sisustamaan ja laittaa asukki tutustuman uuteen kotiin.

Muistathan, että blogiani voi seurata myös kuva-arkistona Instagrammissa "snakesyear"

Kuvassa on useita päivittäisessä hoidossa käyttämiäni välineitä. Vasemmalta oikealle:

1. "hedelmäpusseja" joita käytän käärmeiden ulosteiden ja likaantuneen pohjamateriaalin keräämisessä. Pussit ovat edullisia ja niitä on rullassa muistaakseni 100kpl.

2."Poop scoop" siiviläkauha, joka on tarkoitettu ulosteiden siivoamiseen terraariosta/jyrsijähäkistä, mutta jota käytän itse enemmän pohjamateriaalin kauhomiseen, kun terraarion pohjamateriaali pitää vaihtaa kokonaan. Vastaavia kauhoja löytyy eläinkaupoista.

3."Ark-klens" terraarion puhdistus/desinfiointiaine, erittäin riittoisaa. Sekoitetaan 10ml ainetta 5 litraan vettä. Itse sekoitan 1ml ainetta 500ml vettä, niin suhde säilyy samana ilman, että tarvitsee sekoittaa massiivista määrää kerralla.

4. Tiskiharja. Saa lähes mistä kaupasta vaan, ja toimii hyvin likaantuneiden terraariokalusteiden kuuraamiseen.

5. Sumutepullo. Tämänkin tuotteen löytää mistä vaan ja sillä on helppo sumuttaa desinfiointiainetta terraarion pinnoille ja terraariokalusteisiin.

6. Kertakäyttökäsineitä. Myydään mm. 100kpl pakkauksissa. Suhteellisen edullisia määrä/laatusuhde huomioden ja kätevät käärmeiden jätösten puhdistamiseen. Samalla suojaat itseäsi potentiaaliselta salmonellatartunnalta.

7. Kuvasta jäi uupumaan varmasti suurin itsestäänselvyys: talouspaperi. Halpa, runsas ja saa ostettua isoissa erissä. Paras tapa pyyhkiä desinfiointiaine pinnoilta.

Kyseisiä "työkalupakki"-laatikoita myydään IKEAssa. Kätevä kaikkien siivousromppeiden kuljettamiseen ja säilömiseen. 

Kuljetukseen liittyvät tavarat. Käärmeiden kuljetukseen suositellaan kangaspussia, esim. vanhaa tyynyliinaa ja muovilaatikkoa, esim. kuvan smarttiboksi, jonka kanteen tai sivuihin on porattu reikiä ilmanvaihtoa varten. Kyseisillä varusteilla käärme kuljetetaan turvallisesti esim. muuton aikana paikasta toiseen tai eläinlääkäriin.

Käärmekoukku on usean myrkkyharrastajan ehdoton työkalu, meillä siis enemmän turhake, koska omat käärmeemme ovat myrkyttömiä, ja myös todella leppoisia kavereita. Koukulla voi kuitenkin raottaa esim. piilopikkaa, jos kyseessä on vaikkapa erityisen aggressiivinen syömäri tai äkäinen käärme.

1. Ruokinnassa käytän laakeata muoviastiaa, jossa rotat/hiiret/tipuset voi sulattaa vesihauteessa, ja toista pienempää, johon sulaneet herkut voi nostaa ruokintaa varten.

2. Pitkät käyrät "crile"-pihdit ovat oman työpaikan hävikki-etuja, mutta niitä löytyy mm. kalastusosastoilta huomattavasti halvemmalla kuin eläinkaupoissa. Pihdeillä ruokit otuksen omaan terraarioonsa ilman, että saat iskua näpeillesi. Aina on oltava kuitenkin varovainen, ettei käärme iske metalliin ja vaurioita hampaitaan.

3. Sumutinpullo. Kosteita oloja suosivat matelijat, kuten meidän brasilian sateenkaariboamme vaativat päivittäistä sumutusta. Pullo toimii käsipumpun paineistuksella ja voidaan säätää joko kapeaksi ruiskuksi, tai laajaksi sumutuksesksi. Pulloja löytyy mm. Hongkongista, Tokmannista jne. Eivät ole yleensä viittä euroa kalliimpia.

Lämmitykseen käytettyjä välineitä on olemassa monia. Kuvassa lämpölamppuja, lämpömittari, jossa on ulkoanturi, jota olen käyttänyt viileän ja lämpimän pään erojen mittaamiseen. Anturin voi asettaa mm. lämpömaton päälle. Kuvassa myös lämpömatto, lämpökaapeli ja lämpölampun kupua suojaava Trixien suojaverkko. 

Nämä kaikki välineet ovat varmasti jokiselle harrastajalle tuttuja, mutta paria asiaa kannattaa harkita:

1. Lämpölamput. Jos matelijasi ei vaadi UV-säteilynlähdettä, kuten useammat käärmeet eivät vaadi, kalliiden lämpölamppu-polttimoiden ostelu on mielestäni turhaa. Polttimot menevät usein rikki ja ovat kalliita. Itse käytän tavallisia sisävalaisimien lamppupolttimoita, joita saa aina 4w ylöspäin yli 50w polttimoihin. Lämpöä piisaa ihan yhtälailla ja lamppujen käyttöikä on oman kokemukseni mukaan jopa pidempi. Ota huomioon LED:it, jotka eivät taas luovuta lämpöä juurikaan.

2. Ajastin. Meillä kaikki on ajastettua: valot, lämmöt ja sumukone brassille. Helppo ja halpa tapa. Löytyy elektroniikkaosastoilta monista eri kaupoista ja yleensä alle kymmenen euroa toisin kuin eläinkauppojen monien kymppien ajastin/termostaattiyhdistelmät.

3. Laserilla toimiva lämpöpistooli. Säästät epähygienisissä johtosotkuissa ja varsinkin, jos omistat useamman otuksen, joista jokainen tarvitsee oman lämpömittarin. Sen sijaan, että vaihtaisit patterin vaikkapa kuuden eläimen lämpömittariin, vaihdat paristot vain tähän lämpöpistooliin. Parin kympin luokkaa ja löytyy mm. Honkongista, Tokmannista jne. Pistoolilla osoitetaan mitattavaa pintaa ja painetaan liipasimesta. Pistoolin näytöllä näkyy lukema mitatusta pisteestä.

Rikkaimuri. Löytyy suhteellisen hyviin hintoihin eri kodinkoneliikkeistä. Meillä välttämätön. Kuvan rikkaimuriyksikön saa irti imurivarresta, jonka latauspiste on sijoitettu kärrmehuoneeseemme. Varsinaisella imurilla saa lattiat puhtaaksi pohjamateriaalipurusta ja käsiyksiköllä saa puhdistettua eri pintoja. Loistava kertainvestointi!

Käärmylän päiväkirja. Ruokinta-ajat, painot, lämmöt, siivoukset, nahanluonnit, poikkeamat ja eläinlääkärikäynnit sekä lääkekuurien aikataulut. Kirjanpito on kannattavaa varsinkin eläinlääkärikäyntejä ajatellen. Usein lääkäri hyötyy tarkkaan pidetystä seurannasta. Kirjassa voi pitää myös budjetointia vuositason kuluista ruuan/pohjamateriaaline ym. kulutustavaran suhteen. Eläinlääkärin epikriiseille meillä on oma kansionsa.

Viimeisenä hieman ehkä erikoisempi setti. Ei todellakaan pakollinen käärmeen omistajalle, mutta matelijoiden lääkinnällisestä hoitamisesta kiinnostuneena, olen kasannut itselleni pienen arsenaalin käteviä välineitä, joita saa apteekista.

1. Pihdit, sakset ja pinsetit. Pihtejä on enemmän käytetty ruokintaan kuin lääkintään. Sakset ovat yleistyökalu, jotka soveltuvat melkein mihin vaan tarkoitusperäänsä. Pinseteillä pääsee hoitamaan pikkutarkkoja hommia, meillä mm. noukittu pohjamateriaalin palasia käärmeen suusta. 

2. Kuminen sormustin. Jos perinteinen kostea pyyhe ja laatikkohoito ei auta käärmetta jumittuneen nahanluonnin kanssa, voi laatikossa hyvin kostutettua käärmettä hellästi auttaa kumisella sormustimella nahan irroittamisessa. (Muista liike aina kuonosta häntää kohti! Voit katsoa tekemäni videon blogista)

3. Puisia pitkiä pumpulipuikkoja. Voidaan käyttää haavanhoitossa, esimerkiksi betadinen penslaamiseen. Puisella tikulla voi myös auttaa käärmettä avaamaan suuta, kun halutaan tarkistaa esimerkiksi limakalvojen väri ja suun kunto.

4. Eri kokoisia ruiskuja. Isommat soveltuvat hyvin esimerkiksi haavan huuhtomiseen ja pienemmät vaikkapa lääkkeen annosteluun.

5. Fysiologinen steriili 0,9% keittosuola. Saa apteekista. Haavan huuhteluun ja puhdistamiseen.

6. Vetyperoksidi. Infektoituneiden haavojen kuohauttamiseen. Haava on huuhdeltava esim. keittosuolalla kuohautuksen jälkeen. Käyttöaihetta kysyttävä aina eläinlääkäriltä.

7. Jodi eli betadine. Käytetään laimennettuna veteen (teen väri) muunmuassa haavojen puhdistamiseen ja esimerkiksi suomutulehduksien hoitamiseen.

8. Vetramil-hunajavoide. Hunajan antibioottiset vaikutukset tiedetään haavanhoidossa jo pitkältä ajalta ihmisillä. Vetramil on tehty lemmikkikäyttöön ja sitä saa tavallisesta apteekista. 

9. Sekoituskippo mm. Betadine-vedelle.

10. Se käsidesi. Muista käsidesi!

Kiitos seuraajilleni kuluneesta vuodesta! Ja varsinkin teille, jotka olitte tukenani Myrsky-pojan ollessa kipeä :)

Hyvää ja rauhallista uutta vuotta! Ensi vuonna nähdään! :) 

http://youtu.be/qwp5DbucMGk

Hännänpäähän jäänyt nahka kuivuu ja kovettuu ajan myötä. Käärmeen luodessa nahkaansa ajan kuluessa aina uusi kerros jää vanhan nahanjämän päälle. Lopulta nahka kuivuu ja kutistuu estäen verenkierron häntään. Seurauksena voi olla kuolio eli nekroosi. Kuoliossa oleva hännänpää tippuu ajan myötä pois ja voi aiheuttaa vaarallisen yleisinfektion, joka voi olla käärmeelle jopa kuolemaksi.

Silmiin jääneet linssit kerrostuvat samalla tavalla kuin häntään jäänyt nähka. Lopulta kerrostuneet linssit voivat aiheuttaa jopa käärmeen pysyvän sokeutumisen.

Nahanluontiongelmat viestivät yleensä puutteellisesta kosteudesta terraariossa, ylipainosta, alipainosta, nestehukasta tai muusta yleissairaudesta. Useimmiten syy lienee terraarion liian alhaisessa kosteudessa. Ongelmia voidaan hoitaa helposti lisäämällä terraarion kosteutta (vaikka vain nahanluontisyklin ajaksi, jos laji ei muuten siedä kosteita oloja). 

1. Pohjamateriaalin vaihtaminen kosteutta ylläpitävään materiaaliin (esim. turve-, sammal-, ja hakeseokset)

2. Ison vesikulhon asettaminen terraarion lämpimään päähän

3. Terraarion tai itse eläimen kevyt vesisuihkutus päivittäin nahanluontisyklin ajan

4. Wetbox (laatikko jossa kosteaa paperia, turvetta tms.)

Jos nahkaa on jäänyt eläimeen, voidaan sitä yleensä hoitaa kotikonstein. Vaikeissa tapauksissa on otettava aina yhteys eläinlääkäriin. Jos et ole ikinä poistanut nahkaa mm. silmistä, konsultoi kokeneempaa harrastajaa tai eläinlääkäriä.Tässä pari kotikonstia, jotka yleensä toimivat.

1. Käärmeen "kylvettäminen" kädenlämpöisessä vedessä. Kylvetä laatikossa, jossa vettä on hieman yli käärmeen             paksuuden

2. Käärmeen laittaminen laatikkoon jossa on kostea, karhea pyyhe. Käärme yleensä saa itse hierottua vanhan nahan parin tunnin aikana pois.

3. Käärmettä voidaan kosteuttamisen jälkeen auttaa nahanluonnissa hieromalla varovasti kumisella pehmeällä sormustimella nahkaa KUONOSTA HÄNTÄÄN päin. Ei vastasuomuun. Tätä ei saa tehdä voimalla, jollei nahka lähde kevyesti.

Alla oleva video on meidän kuningaspytonimme nahanluontiongelman hoitamisesta.

http://youtu.be/9xU9WvAeROw

Eläinlääkäri Gisle Sjöberg on erikoistunut eksoottisten eläinten hoitoon

Syntymekanismi, eli etiologia.

Hengitystieinfektion aiheuttajaksi tunnetaan käärmeillä olevan useampia eri lajin bakteereita (mm. Aeromonas, Pseudomonas, Escherichia coli, Mycoplasma, Mycobacterium), sieniä (Candida) ja viruksia (esim. oPMV). Taudinaiheuttaja hyökkää joko ylempiin hengitysteihin (sieraimet, suun limakalvo, henkitorven pää eli larynx ja nielu) tai alempiin hengitysteihin (henkitorvi eli trachea ja keuhkot).

Altistavat tekijät

1. Likaiset elinolot ovat avainasemassa useimpiin infektioihin. Terraario, johon on kertynyt pidemmän aikaa runsaasti ulosteita ja virtsaa, on otollinen kasvualusta bakteereille ja sienille, varsinkin runsaasti kosteutta vaativilla lajeilla. Ajan myötä bakteerit kolonisoituvat, eli ottavat vallan elinalueella ja päätyvät ennenpitkään käärmeen hengitysteihin.

Terraarion pitäminen puhtaana virtsasta ja ulosteista on tärkeä osa käärmeen terveyden ylläpitoa

2. Liiallinen kosteus tai kuivuus. Runsasta kosteutta (ilmankosteus yli 70%) vaativien lajien hengitysteiden limakalvot kuivuvat liian kuivissa elinoloissa, jolloin eläin altistuu limakalvojen tulehduksille. Pienempiä ilmankosteuksia vaativien lajien (ilmankosteus alle 70%) altistuminen liialliselle kosteudelle altistaa eläimet myös hengitystieinfektioille. Liiallinen ilmankosteus on myös suotuisa erilaisille homeille, jolloin terraarion pohjamateriaalin valinta, sekä terraarion ilmastointi ovat avainasemassa homeiden syntymisen estämiselle. Kosteus ja lämpö toimivat ihanteellisena elinympäristönä useille bakteerilajeille.

Brasilian sateenkaariboa on trooppinen laji ja se vaatii korkean kosteusprosentin

3. Liian kylmä terraario. Liian viileät elinolot horjuttavat matelian elimistön homeostaasia, eli luonnollista tasapainoa. Tämä vaikuttaa suoraan immuunijärjestelmän toimimiseen. Alentunut immuunipuolustus antaa mahdollisuuden opportunistisille mikrobeille aiheuttaa tulehduksen.

4. Anatomia. Käärmeen hengitysjärjestelmä on niille yhdenlainen akilleen kantapää. Useimmilla kääremillä on vain yksi toimiva keuhko, kun taas toinen on pienempi tai surkastunut. Käärmeillä ei myöskään ole kunnon yskimisrefleksiä (vaikka yskimisyrityksiä ko. infektioissa usein nähdään), jolloin keuhkoon kertyvät eritteet eivät pääse poistumaan hengitysteistä. Terraario, jossa käärme ei pysty suoristamaan itseään, on haitallinen sen hengityksen toimimiselle. Koska keuhko käärmeillä on pitkä, sen pitää päästä suoristumaan, jotta hengityksen mekaniikka (ventilaatio) onnistuu estoitta.

5. Sekundaari-infektio. Hengitystieinfektio voi olla myös toissijainen infektio jostain toisesta sairaudesta, joka on altistanut käärmeen sille. Yksi mainittavampia on IBD, eli inclusion body disease, jota esiintyy enimmäkseen boilla (boidae), mutta myös pytoneilla.

Oireet

1. Suun aukominen ja suu auki hengittäminen. Isoilla käärmeillä kuten boilla ja pytoneilla on kuvattu hengitystieinfektion merkkejä seuraavasti: käärme hengittää suu auki pitäen päätään lähes 90-asteen kulmassa nenä kohti kattoa. Jatkuva suun aukominen hengitystyön yhteydessä on merkki tulehduksesta.

On tärkeää myös erottaa seuraavat tekijät: Käärme availee aina välillä suutaan muutenkin kuin sairaana. Se voi availla suutaan ruokailun jälkeen, kun se asettelee leukojaan paikoilleen (nivelet, alaleuan keskiligamentti) ja kun se uhittelee varoittaakseen. Vinossa auki oleva suu voi olla myös merkki leukanivelen dislokaatiosta, eli sijoiltaanmenosta.

2. Hengityksen vinkuminen. Hengitys voi selkeästi puhista ja kuulostaa vaivalloiselle. Yleensä taudille ominaista on hengityksen vinkuminen. Vinkuminen on kimeää ja pitkää tai pientä lyhyttä piipitystä.

Pitää muistaa, että käärme voi puhista myös muista syistä. Vaimea puhina voi olla myös yhtä lailla uhittelua, tai ennen ja jälkeen nahnluonnin tapahtuvaa sierainärsytystä johtuen pienistä kuivista nahanpaloista käärmeen sieraimissa. Käärme voi myös vinkua muun kivun seurauksena (seim. haava).

3. Eritteet. Hengitystieninfektio on erittäin todennäköinen, jos käärmeen suusta tai sieraimista erittyy limaa. Lima voi olla kirkasta tai kellertävää/vihertävää. Lima yleensä kuplii joko suusta tai sieraimista tämän hengittäessä. Tutkittaessa suun limakalvoilla, nielussa ja henkitorvessa on nähtävissä usein erittäitä. Terveen käärmeen suusta voidaan nähdä pieni määrä kirkasta sylkeä. Tulehtuneet limakalvot ovat yleensä tulipunaiset tai pilkukkaat.

4. Yleistilan lasku. Käärme voi olla apaattinen eikä se liiku yhtä aktiivisesti kuin terveenä. Ruokahalussa voi tapahtua muutoksia ja käärme voi jättää syömättä ateriansa. Aterian oksentamista voi ilmaantua. Myös käärmeen kielen liikkeiden aktiivisuus voi laskea. Käsiteltäessä käärme saattaa olla flegmaattinen.

Käärmeen tutkiminen

Kokenut harrastaja voi kurkata käärmeen suuhun, jolloin voidaan sulkea pois stomatiitti, eli "suumätä" suun haavat ja paiseet, sekä vierasesineet henkitorven suulla. Limakalvojen väri on hyvä indikaattori tulehduksen merkkejä etsittäessä. On otettava huomioon, että eri lajeilla suun limakalvot voivat luonnostaan olla eri värisiä, jopa saman lajin eri yksilöillä voi olla värieroja. Käärmettä käsitellään varoen, mutta varmoin ottein. Käärmeen vartaloa tuetaan toisella kädellä ja toisella kädellä otetaan joko "kolmen pisteen ote" (peukalo ja keskisormi käärmeen poskiluiden päälle, sekä etusormi kallon takaosaan) tai koko käden ote, jolla käärmeen päätä hallitaan kaikilla sormilla peukaloon tukien niin, että kurkkuun ei tule puristusta lainkaan. Käärmeen suu autetaan auki esim. puisella tai muovisella pumpulipuikon varrella. Metallia ei tule käyttää, jottei käärme riko hampaitaan. Tikkua ei saa työntää väkisin käärmeen suuhun, vaan suu "houkutellaan" auki asettamalla tikkua vaakasuunnassa käärmeen huulien väliin. 

Käärmeen suussa tulisi näkyä seuraavaa: Vaaleat pinkit limakalvot, avoin henkitorvi, yläleuassa saattaa näkyä suoni, vähäinen kirkas sylkieritys, ei haavoja, paiseita tai vierasesineitä, kuten pohjamateriaalia terraariosta.

Kuvassa henkitorvi (aukko alaleuassa) on auki hengitysliikkeen aikana. Limakalvot ovat siistit, vaaleat/pinkit) Suussa ei näy eritteitä, hengitys ei vinkunut. Käärme on lemmikkimme Syksy, jonka suun tarkastin taannoin suun availun vuoksi. Syytä ei löytynyt, joten asia käytiin vielä varmistamassa eläinlääkärillä, jolta Syksy sai terveen paperit.

Ensiapu

1. Eläinlääkäri. Aina ensimmäisenä ota yhteyttä matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin ja pyri saamaan käärme hoitoon niin nopeasti kuin mahdollista.

2. Karanteeni. Sairastunut yksilö eristetään muusta matelijakokoelmasta "sairaalalaatikkoon", jottei tämä voi tartuttaa muita yksilöitä. Karanteenilaatikkona voidaan käyttää vaikkapa isoa smarttilaatikkoa. Pohjalla voidaan pitää vaikkapa talouspaperia tai sanomalehteä. 

3. Lämmitys. Karanteenilaatikko lämmitetään lajille suositeltavaa maksimilämpöä lähelle. Lämpö aktivoi käärmeen immunologiset vasteet, jolloin se kykenee taistelemaan tehokkaammin tulehdusta vastaan. Vaihtolämpöisenä eläimenä käärme ei kykene nostamaan kuumetta, joten luonnossa se nostaa itselleen "eksotermisen" keinotekoisen kuumeen hakeutumalla sopivaan lämpötilaan. Laatikko kannattaa lämmittää esim. kaapelilla tai matolla. Lämmöt pidetään ympäri vuorokauden.

4. Rauha. Karanteenilaatikko pidetään pimeässä ja rauhallisessa paikassa. käärmettä ei häiritä, vaan suoritetaan korkeintaan vain vesien vaihto ja ulosteiden siivous.

5. Paasto. Käärme pidetään ravinnotta ennen eläinlääkäriin pääsyä. Aterian sulatteleminen vie käärmeeltä voimia taistella infektiota vastaan. Priorisointi tapahtuu nisäkkäillä eri tavalla, jotka tarvitsevat ravinnosta saatavaa energiaa taistelussa tautia vastaan.

Korostan vielä eläinlääkärin arvioon pääsyn tärkeyttä. Älä odota!

>>Lähteet:

BSAVA: Manual of Exotic Pet and Wildlife Nursing,

BSAVA: Manual of reptiles,

Philip Purser: Good Snake Keeping

>>Matelijoihin erikoistuneet eläinlääkärit pääkaupunkiseudulla:

Gisle Sjöberg, Eläinklinikka linnunmäki: 050-3399945

Johanna Raulio: 0400-619985

http://youtu.be/fcSLZ5w2tpY