Löhösimme avopuolisoni kanssa eilen tuttuun tapaan sohvalla telkkarin ääressä mahat täynnä ruokaa. Kello oli vähän vaille seitsemän kun kännykkäni soi. Puhelu tuli eläinklinikalta missä olimme Iiriksen kanssa vierailleet aamulla. Se oli Iiriksen hoitava lääkäri Sabrina. Asia koski viljakäärmettä, joka oli jäänyt kodittomaksi sen omistajan odottamattoman äkillisen kuoleman takia. Käärme oli vasta hetki sitten tullut klinikalle sen omassa terraariossa. Sabrina kysyi haluaisimmeko mahdollisesti ottaa käärmeen huostaamme, vai tietäisimmekö ketään, joka voisi ottaa sen. Hetken keskusteltuamme avopuolisoni kanssa, olinkin jo auton ratissa.

Saavuttuani perille, käärme kyyhötti omassa terraariossaan. Terraario oli epäsiistissä kunnossa ja ilman sopivaa lämmitystä. Käsitellessäni kaveria se oli rauhallinen, mutta luisevan laiha ja sen nahka roikkui. Suomujen väri oli tumma ja käärmeen lihasvoima oli heikko. Se ei tarrannut kädestäni tukea niin kuin omat viljiksemme. Kuitenkin se lipoi kieltään vilkkaasti ja sen silmät olivat kirkkaat. Häntä oli melkoisen lötkö. Se vaikutti kuivuneelle ja nälkiintyneelle. Eläinklinikan henkilökunta oli laittanut sille vettä ja alkanut sulattaa sille välittömästi ruokaa. Lääkärin ulkoisessa tarkastuksessa sen suussa tai suomuissa ei näkynyt infektion merkkejä.

IMG-20160813-WA0005.jpg   

Ajelimme Porvooseen kohti uutta kotia. Kaveri haiskasti hieman ulosteelle ja päätimme kylvettää kylmää uutta hoidokkiamme. Avopuolisoni kylvettäessä käärmettä, valmistelin sille väliaikaisen karanteenilaatikon, jossa se tulisi viettämään kuukauden karanteenin ennen muuttoa terraariotorniin.

P8130851.jpg 

Käärme oli kovin ihmeissään ja tutkiskeli omaa väliaikaista kotiaan, mutta pian se asettui kyyhöttämään piiloon. Jäämme jännityksellä odottamaan miten sen kuntoutuminen alkaa. Karanteenilaatikon sisusteet ovat kertakäyttöisiä ja uusittavissa, jos ne likaantuvat.

Aamulla uusi käärmeemme sai ruokaa. Oli aika alkaa saada sen paino ylöspäin ja korjata sen kuivuminen. Se hetken aristeli hiirtä, mutta nälkä voitti sen käydessä ahnaasti saaliinsa kimppuun.

IMG-20160813-WA0004.jpg 

Käärmeen ikää, sukupuolta tai nimeä ei tiedetä. Entisen omistajan omaisien mukaan käärme oli ollut omistajalla neljästä viiteen vuoteen. Edellinen omistaja oli löytänyt käärmeen kodittomana itsekin. Sen pitkä häntä viittaisi sen olevan koiras. Se sai meiltä nimen Syksy. Syksy painaa vain 570g joka on aika vähän aikuiselle viljakäärmeelle. Arvioimme sen iäksi 6-7 vuotta. Syksyllä on nyt uusi rakastava koti ja pian paljon tilaa möyriä, lämpöä missä lämmitellä ja niin paljon hiiriä kun se jaksaa syödä. Päivittelen tilannetta, miten Syksyn kutoutuminen edistyy.