Jouluna jokaisella perheellä on aina omat perinteensä. Meilläpäin kalkkuna on ollut kinkun sijaan se pöydän keskeisin jouluherkku, puhumattakaan perinteisistä kaloista, laatikoista ja joulutortuista. Käärmeitämme muistamme myös omilla erityisillä jouluherkuilla, eli kananpojilla. Ympäri vuoden käärmeet saavat aina hiiriä ja rottia, mutta pari kertaa vuodessa niitä odottaa aivan erityinen herkku.

Kananpoikia sulamassa laakeassa astiassa

Ellille kananpoika on tuttu perinne. Se ei epäillyt hetkeäkään muusta ruuasta erottuvaa tuoksua vaan iski heti kiinni!

Syksylle kananpoika saattoi olla sen ensimmäinen, sillä olihan joulukin sen ensimmäinen uudessa kodissa.

Pumpkinille ruoka maistuu aina, oli saalis sitten rotta, hiiri tai tipu. Kuvan laatu oli aika huono, mutta en saanut parempaa ennen kuin ahne pyton raahasi ruokansa kotikoloon..

Rottiin tottunut Eden ei iskenyt saaliiseen kiinni, vaan tuli ottamaan tipusen kohteliaasti pihdeistä ilman kummempaa iskua.

Iiris oli viime vuonna vielä niin pieni, ettei se olisi saanut nieltyä isoa tipua. Nyt se sai elämänsä ensimmäisen tipusensa. Uusi tuoksu oli houkutteleva, mutta ehkä hieman jännittävä, joten Iiris tarvitsi hieman saalistusvietin herätystä. Tipun heiluttelu pihdeillä auttoi kummasti!

Myrsky-herraa emme ole suinkaan unohtaneet. Se sattuu asustelemaan kaikessa rauhassa piilossa omassa "jylhäkalliossaan". Myrsky sai tipun kuten muutkin, se vain kävi noutamassa toimituksen luolansa suulta ja vetäytyi oitis sisään herkuttelemaan. Laitetaan nyt Myrskystäkin kuva uuden vuoden kunniaksi.

Hyvää uutta vuotta kaikille!