tiistai, 18. syyskuu 2018

Iiriksen uuden kodin rakentaminen

Aika kuluu ja käärmeet kasvavat. Meillä kookkain käärmelaji on kuningasboa, joita meillä on nykyään jo kaksin kappalein. Iiris on täyttänyt tänä vuonna  kolme vuotta ja alkaa olemaan jo liian iso vanhaan kotiinsa, (Exo Terra 90x45x45). Ryhdyin loppukesän puhteeksi rakentamaan tytöllemme isompaa kotia. Päädyin materiaalin puolesta filmivaneriin kolmesta syystä: se on suhteellisen kestävää ja kevyttä, sillä on parempi kosteudensieto kuin tavallisella vanerilla ja se ei ole kauhean kallista.

Ensin ajelin Byggmaxiin ja ostin kolme filmivanerilevyä, 2500mm x 600mm x 11mm hintaa per levy n. 25e.

20180824_113416.jpg

Seuraavaksi levyt piti sahata sopiviin mittoihin. Terraarion mitoiksi tuli 180cm x 60cm x 60cm.

20180824_124312.jpg

Sitten ryhdyin poraamaan kuppi-poranterillä kulmia takalevyyn tulevaan ilmanvaihtoaukkoon, jonka lopuksi leikkasin muotoonsa käsisahalla.

20180902_162637.jpg

20180902_165106.jpg

Lopuksi sovitin vielä reikäpellin palaa aukkoon, jonka sahasin levyyn.

20180902_172247.jpg

Kuitenkin terraarion piti sopia käärmehuoneen sisustukseen värien puolesta, joten lähdin maalaamaan tartuntapohjaa terraarion ulkosivuille.

20180905_220942.jpg

Lopuksi maalasin kaksi kerrosta sävytettyä vesiohenteista huonekalumaalia telalla tartuntapohjan päälle.

20180905_220943.jpg

Maalasin oviaukon kummallekin puolelle pätkät vanhaa listaa

20180912_143445.jpg

Komponenettien kuivuttua aloin kasaamaan runkoa porakoneella ja itseporautuvilla ruuveilla

20180906_175435%280%29.jpg

Runko valmiina20180906_194825.jpg

Seuraavaksi saumasin kulmat akvaariosilikonilla ja hioin kaikki terävät reunat santapaperilla

20180912_133045.jpg

...sitten kiinnitin silikonilla reikäpellin ilmastointiaukkoon kummaltakin puolelta saumaten.

20180912_135718.jpg

Sitten tein läpiviennin lämmityksien ja valojen johdoille käyttäen kuppiterää ja porakonetta.

20180913_153435.jpg

Sitten liimasin liukuovien kiskot silikonilla paikoilleen.

20180912_141946.jpg

Valmistin irroitettavan läpivientiluukun reikäpellistä johtoja varten käyttäen pieniä ruuveja.

20180913_155850.jpg

Seuraavaksi kiinnitin lämpölampun suojaverkkoineen paikoilleen.

20180913_161935.jpg

Sitten aloin suunnittelemaan lämpökaapelia varten irroitettavaa yksikköä, jonka pohjaan kaapeli tulisi. Kaapelin kiinnitin alumiiniteipillä vanhoihin ylijäämäkaakeleihin. Kaakeleille tein kehikon ylijääneistä filmivanerin paloista, jotka sahasin sopiviksi käsisahalla. Kaakelit kiinnitin akvaariosilikonilla.

20180912_152224.jpg

20180913_173038.jpg

20180913_173025.jpg

20180913_165555.jpg

20180913_180639.jpg

Sitten aloin sovittelemaan laseja paikoilleen. Lasit ovat paikallisesta lasiliikkeestä, Porvoon lasikolmikosta.

20180912_140403.jpg

Viimeisenä terraariolle tehtiin lämpötestit ja kannettiin yläkertaan. Kun silikonin haju oli hälvennyt, voitiin alkaa terraariota sisustamaan ja laittaa asukki tutustuman uuteen kotiin. 20180915_204106.jpg20180915_203549.jpg20180915_203755.jpg20180915_204106.jpg20180915_210345.jpg

Muistathan, että blogiani voi seurata myös kuva-arkistona Instagrammissa "snakesyear"

 

 

 

 

 

 

maanantai, 25. kesäkuu 2018

Käärmylän hoidossa käytän...

Pitkän tauon jälkeen lisään tämän artikkelin blogiini. Kevät on ollut kiireistä aikaa työpaikanvaihdoksen ja asuntomme yläkerran remontin takia, mutta nyt on kesäloma ja aika vilkaista taas käärmylän arkeen! Tällä kertaa ajattelin hieman tuoda esille, mitä kaikkea käärmylän hoidossa tarvitsen joka päivä. Osa välineistä ei ole todellakaan välttämättömyys, varsinkaan jos omistaa vain yhden tai pari matelijaa. En sanoisi, että tietyissä piireissä meidän kuusi käärmettämme olisi mitenkään suuri määrä otuksia, mutta yllättävän paljon aikaa niiden hoitoon saa uppoamaan, rahaa taas ei juurikaan, jos osaa soveltaa kuluvien tavaroiden suhteen. Tässä pari esimerkkiä:

20180625_134830.jpg

Kuvassa on useita päivittäisessä hoidossa käyttämiäni välineitä. Vasemmalta oikealle:

1. "hedelmäpusseja" joita käytän käärmeiden ulosteiden ja likaantuneen pohjamateriaalin keräämisessä. Pussit ovat edullisia ja niitä on rullassa muistaakseni 100kpl.

2."Poop scoop" siiviläkauha, joka on tarkoitettu ulosteiden siivoamiseen terraariosta/jyrsijähäkistä, mutta jota käytän itse enemmän pohjamateriaalin kauhomiseen, kun terraarion pohjamateriaali pitää vaihtaa kokonaan. Vastaavia kauhoja löytyy eläinkaupoista.

3."Ark-klens" terraarion puhdistus/desinfiointiaine, erittäin riittoisaa. Sekoitetaan 10ml ainetta 5 litraan vettä. Itse sekoitan 1ml ainetta 500ml vettä, niin suhde säilyy samana ilman, että tarvitsee sekoittaa massiivista määrää kerralla.

4. Tiskiharja. Saa lähes mistä kaupasta vaan, ja toimii hyvin likaantuneiden terraariokalusteiden kuuraamiseen.

5. Sumutepullo. Tämänkin tuotteen löytää mistä vaan ja sillä on helppo sumuttaa desinfiointiainetta terraarion pinnoille ja terraariokalusteisiin.

6. Kertakäyttökäsineitä. Myydään mm. 100kpl pakkauksissa. Suhteellisen edullisia määrä/laatusuhde huomioden ja kätevät käärmeiden jätösten puhdistamiseen. Samalla suojaat itseäsi potentiaaliselta salmonellatartunnalta.

7. Kuvasta jäi uupumaan varmasti suurin itsestäänselvyys: talouspaperi. Halpa, runsas ja saa ostettua isoissa erissä. Paras tapa pyyhkiä desinfiointiaine pinnoilta.

20180625_134928.jpg

Kyseisiä "työkalupakki"-laatikoita myydään IKEAssa. Kätevä kaikkien siivousromppeiden kuljettamiseen ja säilömiseen. 

20171118_150030.jpg

Kuljetukseen liittyvät tavarat. Käärmeiden kuljetukseen suositellaan kangaspussia, esim. vanhaa tyynyliinaa ja muovilaatikkoa, esim. kuvan smarttiboksi, jonka kanteen tai sivuihin on porattu reikiä ilmanvaihtoa varten. Kyseisillä varusteilla käärme kuljetetaan turvallisesti esim. muuton aikana paikasta toiseen tai eläinlääkäriin.

Käärmekoukku on usean myrkkyharrastajan ehdoton työkalu, meillä siis enemmän turhake, koska omat käärmeemme ovat myrkyttömiä, ja myös todella leppoisia kavereita. Koukulla voi kuitenkin raottaa esim. piilopikkaa, jos kyseessä on vaikkapa erityisen aggressiivinen syömäri tai äkäinen käärme.

20171118_151355.jpg

1. Ruokinnassa käytän laakeata muoviastiaa, jossa rotat/hiiret/tipuset voi sulattaa vesihauteessa, ja toista pienempää, johon sulaneet herkut voi nostaa ruokintaa varten.

2. Pitkät käyrät "crile"-pihdit ovat oman työpaikan hävikki-etuja, mutta niitä löytyy mm. kalastusosastoilta huomattavasti halvemmalla kuin eläinkaupoissa. Pihdeillä ruokit otuksen omaan terraarioonsa ilman, että saat iskua näpeillesi. Aina on oltava kuitenkin varovainen, ettei käärme iske metalliin ja vaurioita hampaitaan.

3. Sumutinpullo. Kosteita oloja suosivat matelijat, kuten meidän brasilian sateenkaariboamme vaativat päivittäistä sumutusta. Pullo toimii käsipumpun paineistuksella ja voidaan säätää joko kapeaksi ruiskuksi, tai laajaksi sumutuksesksi. Pulloja löytyy mm. Hongkongista, Tokmannista jne. Eivät ole yleensä viittä euroa kalliimpia.

20171118_145421.jpg 

Lämmitykseen käytettyjä välineitä on olemassa monia. Kuvassa lämpölamppuja, lämpömittari, jossa on ulkoanturi, jota olen käyttänyt viileän ja lämpimän pään erojen mittaamiseen. Anturin voi asettaa mm. lämpömaton päälle. Kuvassa myös lämpömatto, lämpökaapeli ja lämpölampun kupua suojaava Trixien suojaverkko. 

Nämä kaikki välineet ovat varmasti jokiselle harrastajalle tuttuja, mutta paria asiaa kannattaa harkita:

1. Lämpölamput. Jos matelijasi ei vaadi UV-säteilynlähdettä, kuten useammat käärmeet eivät vaadi, kalliiden lämpölamppu-polttimoiden ostelu on mielestäni turhaa. Polttimot menevät usein rikki ja ovat kalliita. Itse käytän tavallisia sisävalaisimien lamppupolttimoita, joita saa aina 4w ylöspäin yli 50w polttimoihin. Lämpöä piisaa ihan yhtälailla ja lamppujen käyttöikä on oman kokemukseni mukaan jopa pidempi. Ota huomioon LED:it, jotka eivät taas luovuta lämpöä juurikaan.

20171118_150131.jpg

2. Ajastin. Meillä kaikki on ajastettua: valot, lämmöt ja sumukone brassille. Helppo ja halpa tapa. Löytyy elektroniikkaosastoilta monista eri kaupoista ja yleensä alle kymmenen euroa toisin kuin eläinkauppojen monien kymppien ajastin/termostaattiyhdistelmät.

20180624_160418.jpg

3. Laserilla toimiva lämpöpistooli. Säästät epähygienisissä johtosotkuissa ja varsinkin, jos omistat useamman otuksen, joista jokainen tarvitsee oman lämpömittarin. Sen sijaan, että vaihtaisit patterin vaikkapa kuuden eläimen lämpömittariin, vaihdat paristot vain tähän lämpöpistooliin. Parin kympin luokkaa ja löytyy mm. Honkongista, Tokmannista jne. Pistoolilla osoitetaan mitattavaa pintaa ja painetaan liipasimesta. Pistoolin näytöllä näkyy lukema mitatusta pisteestä.

20171118_151555.jpg

Rikkaimuri. Löytyy suhteellisen hyviin hintoihin eri kodinkoneliikkeistä. Meillä välttämätön. Kuvan rikkaimuriyksikön saa irti imurivarresta, jonka latauspiste on sijoitettu kärrmehuoneeseemme. Varsinaisella imurilla saa lattiat puhtaaksi pohjamateriaalipurusta ja käsiyksiköllä saa puhdistettua eri pintoja. Loistava kertainvestointi!

20171118_150232.jpg

Käärmylän päiväkirja. Ruokinta-ajat, painot, lämmöt, siivoukset, nahanluonnit, poikkeamat ja eläinlääkärikäynnit sekä lääkekuurien aikataulut. Kirjanpito on kannattavaa varsinkin eläinlääkärikäyntejä ajatellen. Usein lääkäri hyötyy tarkkaan pidetystä seurannasta. Kirjassa voi pitää myös budjetointia vuositason kuluista ruuan/pohjamateriaaline ym. kulutustavaran suhteen. Eläinlääkärin epikriiseille meillä on oma kansionsa.

20171118_151204.jpg

Viimeisenä hieman ehkä erikoisempi setti. Ei todellakaan pakollinen käärmeen omistajalle, mutta matelijoiden lääkinnällisestä hoitamisesta kiinnostuneena, olen kasannut itselleni pienen arsenaalin käteviä välineitä, joita saa apteekista.

1. Pihdit, sakset ja pinsetit. Pihtejä on enemmän käytetty ruokintaan kuin lääkintään. Sakset ovat yleistyökalu, jotka soveltuvat melkein mihin vaan tarkoitusperäänsä. Pinseteillä pääsee hoitamaan pikkutarkkoja hommia, meillä mm. noukittu pohjamateriaalin palasia käärmeen suusta. 

2. Kuminen sormustin. Jos perinteinen kostea pyyhe ja laatikkohoito ei auta käärmetta jumittuneen nahanluonnin kanssa, voi laatikossa hyvin kostutettua käärmettä hellästi auttaa kumisella sormustimella nahan irroittamisessa. (Muista liike aina kuonosta häntää kohti! Voit katsoa tekemäni videon blogista)

3. Puisia pitkiä pumpulipuikkoja. Voidaan käyttää haavanhoitossa, esimerkiksi betadinen penslaamiseen. Puisella tikulla voi myös auttaa käärmettä avaamaan suuta, kun halutaan tarkistaa esimerkiksi limakalvojen väri ja suun kunto.

4. Eri kokoisia ruiskuja. Isommat soveltuvat hyvin esimerkiksi haavan huuhtomiseen ja pienemmät vaikkapa lääkkeen annosteluun.

5. Fysiologinen steriili 0,9% keittosuola. Saa apteekista. Haavan huuhteluun ja puhdistamiseen.

6. Vetyperoksidi. Infektoituneiden haavojen kuohauttamiseen. Haava on huuhdeltava esim. keittosuolalla kuohautuksen jälkeen. Käyttöaihetta kysyttävä aina eläinlääkäriltä.

7. Jodi eli betadine. Käytetään laimennettuna veteen (teen väri) muunmuassa haavojen puhdistamiseen ja esimerkiksi suomutulehduksien hoitamiseen.

8. Vetramil-hunajavoide. Hunajan antibioottiset vaikutukset tiedetään haavanhoidossa jo pitkältä ajalta ihmisillä. Vetramil on tehty lemmikkikäyttöön ja sitä saa tavallisesta apteekista. 

9. Sekoituskippo mm. Betadine-vedelle.

10. Se käsidesi. Muista käsidesi!

sunnuntai, 31. joulukuu 2017

Ellin uudet vaatteet uudelle vuodelle

Rakas viljakäärmetyttöni Elli on ensimmäinen käärmeeni ja sen kotiutumisesta luokseni on ensi kesänä aikaa jo kahdeksan vuotta. Elli oli tullessaan noin kuuden viikon ikäinen ja mahtui kerällä helposti kämmenelleni. Kun käärme kasvaa, se luo nahkansa. Aikuisena kasvu hidastuu ja näin ollen aikuinen käärme luo nahkansa huomattavasti harvemmin kuin pienet poikaset. Yleensä lemmikkikäärme luo nahkansa juuri sopivasti vaivihkaa omistajaltaan joten nahanluonnin näkeminen ainakin meillä on harvinaista. Elli oli ollut useamman päivän piilosilla ja sen väri oli muuttunut harmaaksi. Eräänä päivänä kuulin rapinaa käärmehuoneestamme ja viritin kameran valmiiksi taltioimaan Ellin nahanluonnin. 

Kiitos seuraajilleni kuluneesta vuodesta! Ja varsinkin teille, jotka olitte tukenani Myrsky-pojan ollessa kipeä :)

Hyvää ja rauhallista uutta vuotta! Ensi vuonna nähdään! :) 

sunnuntai, 26. marraskuu 2017

Tietopaketti nahanluontiongelmista

Matelija vaihtaa kasvaessaan nahkaansa. Useimmat liskot luovat nahkansa palasina ja käärmeet sen sijaan kokonaisena sukkana. Välillä nahanluonti ei suju niin kuin pitäisi. Nahanluonti erityisesti käärmeillä voi olla epätäydellinen, jolloin nahka lähtee monena pienenä palana ja nahkaa voi jäädä itse eläimeen. Haitallisimmat jäänteet jäävät silmiin ja hännänpäähän.

Hännänpäähän jäänyt nahka kuivuu ja kovettuu ajan myötä. Käärmeen luodessa nahkaansa ajan kuluessa aina uusi kerros jää vanhan nahanjämän päälle. Lopulta nahka kuivuu ja kutistuu estäen verenkierron häntään. Seurauksena voi olla kuolio eli nekroosi. Kuoliossa oleva hännänpää tippuu ajan myötä pois ja voi aiheuttaa vaarallisen yleisinfektion, joka voi olla käärmeelle jopa kuolemaksi.

Silmiin jääneet linssit kerrostuvat samalla tavalla kuin häntään jäänyt nähka. Lopulta kerrostuneet linssit voivat aiheuttaa jopa käärmeen pysyvän sokeutumisen.

Nahanluontiongelmat viestivät yleensä puutteellisesta kosteudesta terraariossa, ylipainosta, alipainosta, nestehukasta tai muusta yleissairaudesta. Useimmiten syy lienee terraarion liian alhaisessa kosteudessa. Ongelmia voidaan hoitaa helposti lisäämällä terraarion kosteutta (vaikka vain nahanluontisyklin ajaksi, jos laji ei muuten siedä kosteita oloja). 

1. Pohjamateriaalin vaihtaminen kosteutta ylläpitävään materiaaliin (esim. turve-, sammal-, ja hakeseokset)

2. Ison vesikulhon asettaminen terraarion lämpimään päähän

3. Terraarion tai itse eläimen kevyt vesisuihkutus päivittäin nahanluontisyklin ajan

4. Wetbox (laatikko jossa kosteaa paperia, turvetta tms.)

Jos nahkaa on jäänyt eläimeen, voidaan sitä yleensä hoitaa kotikonstein. Vaikeissa tapauksissa on otettava aina yhteys eläinlääkäriin. Jos et ole ikinä poistanut nahkaa mm. silmistä, konsultoi kokeneempaa harrastajaa tai eläinlääkäriä.Tässä pari kotikonstia, jotka yleensä toimivat.

1. Käärmeen "kylvettäminen" kädenlämpöisessä vedessä. Kylvetä laatikossa, jossa vettä on hieman yli käärmeen             paksuuden

2. Käärmeen laittaminen laatikkoon jossa on kostea, karhea pyyhe. Käärme yleensä saa itse hierottua vanhan nahan parin tunnin aikana pois.

3. Käärmettä voidaan kosteuttamisen jälkeen auttaa nahanluonnissa hieromalla varovasti kumisella pehmeällä sormustimella nahkaa KUONOSTA HÄNTÄÄN päin. Ei vastasuomuun. Tätä ei saa tehdä voimalla, jollei nahka lähde kevyesti.

Alla oleva video on meidän kuningaspytonimme nahanluontiongelman hoitamisesta.

sunnuntai, 8. lokakuu 2017

Tietopaketti käärmeiden hengitystieinfektioista

Hengitystieinfektiot (HTI), ovat yksi yleisimmistä infektiosairauksia lemmikkikäärmeillä. Alan foorumeilla tulee törmättyä usein huolestuneiden omistajien kirjoittamiin kysymyksiin (itseni mukaan lukien) koskien hengitystieinfektioepäilyä. Omassa laumassamme on ollut HTI pari kertaa ja tapaukset ovat valmentaneet meitä erottamaan tietyt oireet käärmeen käytöksessä. HUOM! Kirjoittamani artikkelin ei ole tarkoitus rohkaista harrastajaa turvautumaan kotikonsteihin! Konsultoi AINA matelijoihin erikoistunutta eläinlääkäriä jos epäilet hengitystieinfektiota tai mitä tahnsa muuta sairautta.

IMG_7234.jpg

Eläinlääkäri Gisle Sjöberg on erikoistunut eksoottisten eläinten hoitoon

Syntymekanismi, eli etiologia.

Hengitystieinfektion aiheuttajaksi tunnetaan käärmeillä olevan useampia eri lajin bakteereita (mm. Aeromonas, Pseudomonas, Escherichia coli, Mycoplasma, Mycobacterium), sieniä (Candida) ja viruksia (esim. oPMV). Taudinaiheuttaja hyökkää joko ylempiin hengitysteihin (sieraimet, suun limakalvo, henkitorven pää eli larynx ja nielu) tai alempiin hengitysteihin (henkitorvi eli trachea ja keuhkot).

Altistavat tekijät

1. Likaiset elinolot ovat avainasemassa useimpiin infektioihin. Terraario, johon on kertynyt pidemmän aikaa runsaasti ulosteita ja virtsaa, on otollinen kasvualusta bakteereille ja sienille, varsinkin runsaasti kosteutta vaativilla lajeilla. Ajan myötä bakteerit kolonisoituvat, eli ottavat vallan elinalueella ja päätyvät ennenpitkään käärmeen hengitysteihin.

20170423_120124.jpg

Terraarion pitäminen puhtaana virtsasta ja ulosteista on tärkeä osa käärmeen terveyden ylläpitoa

2. Liiallinen kosteus tai kuivuus. Runsasta kosteutta (ilmankosteus yli 70%) vaativien lajien hengitysteiden limakalvot kuivuvat liian kuivissa elinoloissa, jolloin eläin altistuu limakalvojen tulehduksille. Pienempiä ilmankosteuksia vaativien lajien (ilmankosteus alle 70%) altistuminen liialliselle kosteudelle altistaa eläimet myös hengitystieinfektioille. Liiallinen ilmankosteus on myös suotuisa erilaisille homeille, jolloin terraarion pohjamateriaalin valinta, sekä terraarion ilmastointi ovat avainasemassa homeiden syntymisen estämiselle. Kosteus ja lämpö toimivat ihanteellisena elinympäristönä useille bakteerilajeille.

20170501_150554.jpg

Brasilian sateenkaariboa on trooppinen laji ja se vaatii korkean kosteusprosentin

3. Liian kylmä terraario. Liian viileät elinolot horjuttavat matelian elimistön homeostaasia, eli luonnollista tasapainoa. Tämä vaikuttaa suoraan immuunijärjestelmän toimimiseen. Alentunut immuunipuolustus antaa mahdollisuuden opportunistisille mikrobeille aiheuttaa tulehduksen.

4. Anatomia. Käärmeen hengitysjärjestelmä on niille yhdenlainen akilleen kantapää. Useimmilla kääremillä on vain yksi toimiva keuhko, kun taas toinen on pienempi tai surkastunut. Käärmeillä ei myöskään ole kunnon yskimisrefleksiä (vaikka yskimisyrityksiä ko. infektioissa usein nähdään), jolloin keuhkoon kertyvät eritteet eivät pääse poistumaan hengitysteistä. Terraario, jossa käärme ei pysty suoristamaan itseään, on haitallinen sen hengityksen toimimiselle. Koska keuhko käärmeillä on pitkä, sen pitää päästä suoristumaan, jotta hengityksen mekaniikka (ventilaatio) onnistuu estoitta.

5. Sekundaari-infektio. Hengitystieinfektio voi olla myös toissijainen infektio jostain toisesta sairaudesta, joka on altistanut käärmeen sille. Yksi mainittavampia on IBD, eli inclusion body disease, jota esiintyy enimmäkseen boilla (boidae), mutta myös pytoneilla.

Oireet

1. Suun aukominen ja suu auki hengittäminen. Isoilla käärmeillä kuten boilla ja pytoneilla on kuvattu hengitystieinfektion merkkejä seuraavasti: käärme hengittää suu auki pitäen päätään lähes 90-asteen kulmassa nenä kohti kattoa. Jatkuva suun aukominen hengitystyön yhteydessä on merkki tulehduksesta.

On tärkeää myös erottaa seuraavat tekijät: Käärme availee aina välillä suutaan muutenkin kuin sairaana. Se voi availla suutaan ruokailun jälkeen, kun se asettelee leukojaan paikoilleen (nivelet, alaleuan keskiligamentti) ja kun se uhittelee varoittaakseen. Vinossa auki oleva suu voi olla myös merkki leukanivelen dislokaatiosta, eli sijoiltaanmenosta.

2. Hengityksen vinkuminen. Hengitys voi selkeästi puhista ja kuulostaa vaivalloiselle. Yleensä taudille ominaista on hengityksen vinkuminen. Vinkuminen on kimeää ja pitkää tai pientä lyhyttä piipitystä.

Pitää muistaa, että käärme voi puhista myös muista syistä. Vaimea puhina voi olla myös yhtä lailla uhittelua, tai ennen ja jälkeen nahnluonnin tapahtuvaa sierainärsytystä johtuen pienistä kuivista nahanpaloista käärmeen sieraimissa. Käärme voi myös vinkua muun kivun seurauksena (seim. haava).

3. Eritteet. Hengitystieninfektio on erittäin todennäköinen, jos käärmeen suusta tai sieraimista erittyy limaa. Lima voi olla kirkasta tai kellertävää/vihertävää. Lima yleensä kuplii joko suusta tai sieraimista tämän hengittäessä. Tutkittaessa suun limakalvoilla, nielussa ja henkitorvessa on nähtävissä usein erittäitä. Terveen käärmeen suusta voidaan nähdä pieni määrä kirkasta sylkeä. Tulehtuneet limakalvot ovat yleensä tulipunaiset tai pilkukkaat.

4. Yleistilan lasku. Käärme voi olla apaattinen eikä se liiku yhtä aktiivisesti kuin terveenä. Ruokahalussa voi tapahtua muutoksia ja käärme voi jättää syömättä ateriansa. Aterian oksentamista voi ilmaantua. Myös käärmeen kielen liikkeiden aktiivisuus voi laskea. Käsiteltäessä käärme saattaa olla flegmaattinen.

Käärmeen tutkiminen

Kokenut harrastaja voi kurkata käärmeen suuhun, jolloin voidaan sulkea pois stomatiitti, eli "suumätä" suun haavat ja paiseet, sekä vierasesineet henkitorven suulla. Limakalvojen väri on hyvä indikaattori tulehduksen merkkejä etsittäessä. On otettava huomioon, että eri lajeilla suun limakalvot voivat luonnostaan olla eri värisiä, jopa saman lajin eri yksilöillä voi olla värieroja. Käärmettä käsitellään varoen, mutta varmoin ottein. Käärmeen vartaloa tuetaan toisella kädellä ja toisella kädellä otetaan joko "kolmen pisteen ote" (peukalo ja keskisormi käärmeen poskiluiden päälle, sekä etusormi kallon takaosaan) tai koko käden ote, jolla käärmeen päätä hallitaan kaikilla sormilla peukaloon tukien niin, että kurkkuun ei tule puristusta lainkaan. Käärmeen suu autetaan auki esim. puisella tai muovisella pumpulipuikon varrella. Metallia ei tule käyttää, jottei käärme riko hampaitaan. Tikkua ei saa työntää väkisin käärmeen suuhun, vaan suu "houkutellaan" auki asettamalla tikkua vaakasuunnassa käärmeen huulien väliin. 

Syksysuu3.jpg

Käärmeen suussa tulisi näkyä seuraavaa: Vaaleat pinkit limakalvot, avoin henkitorvi, yläleuassa saattaa näkyä suoni, vähäinen kirkas sylkieritys, ei haavoja, paiseita tai vierasesineitä, kuten pohjamateriaalia terraariosta.

Syksysuu2.jpg

Kuvassa henkitorvi (aukko alaleuassa) on auki hengitysliikkeen aikana. Limakalvot ovat siistit, vaaleat/pinkit) Suussa ei näy eritteitä, hengitys ei vinkunut. Käärme on lemmikkimme Syksy, jonka suun tarkastin taannoin suun availun vuoksi. Syytä ei löytynyt, joten asia käytiin vielä varmistamassa eläinlääkärillä, jolta Syksy sai terveen paperit.

Ensiapu

1. Eläinlääkäri. Aina ensimmäisenä ota yhteyttä matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin ja pyri saamaan käärme hoitoon niin nopeasti kuin mahdollista.

2. Karanteeni. Sairastunut yksilö eristetään muusta matelijakokoelmasta "sairaalalaatikkoon", jottei tämä voi tartuttaa muita yksilöitä. Karanteenilaatikkona voidaan käyttää vaikkapa isoa smarttilaatikkoa. Pohjalla voidaan pitää vaikkapa talouspaperia tai sanomalehteä. 

3. Lämmitys. Karanteenilaatikko lämmitetään lajille suositeltavaa maksimilämpöä lähelle. Lämpö aktivoi käärmeen immunologiset vasteet, jolloin se kykenee taistelemaan tehokkaammin tulehdusta vastaan. Vaihtolämpöisenä eläimenä käärme ei kykene nostamaan kuumetta, joten luonnossa se nostaa itselleen "eksotermisen" keinotekoisen kuumeen hakeutumalla sopivaan lämpötilaan. Laatikko kannattaa lämmittää esim. kaapelilla tai matolla. Lämmöt pidetään ympäri vuorokauden.

4. Rauha. Karanteenilaatikko pidetään pimeässä ja rauhallisessa paikassa. käärmettä ei häiritä, vaan suoritetaan korkeintaan vain vesien vaihto ja ulosteiden siivous.

5. Paasto. Käärme pidetään ravinnotta ennen eläinlääkäriin pääsyä. Aterian sulatteleminen vie käärmeeltä voimia taistella infektiota vastaan. Priorisointi tapahtuu nisäkkäillä eri tavalla, jotka tarvitsevat ravinnosta saatavaa energiaa taistelussa tautia vastaan.

Korostan vielä eläinlääkärin arvioon pääsyn tärkeyttä. Älä odota!

>>Lähteet:

BSAVA: Manual of Exotic Pet and Wildlife Nursing,

BSAVA: Manual of reptiles,

Philip Purser: Good Snake Keeping

>>Matelijoihin erikoistuneet eläinlääkärit pääkaupunkiseudulla:

Gisle Sjöberg, Eläinklinikka linnunmäki: 050-3399945

Johanna Raulio: 0400-619985

 

 

 

 

 

 

 

  • Sir_Coma

    Käärmeiden ohella kalastaa, sienestää ja harrastaa musiikkia

  • Vierailijoiden määrä blogissa

    Kangasala hieronta
  • Käärmylän asukit

  • Seuraamani Vuodatus-blogit