Hengitystieinfektiot (HTI), ovat yksi yleisimmistä infektiosairauksia lemmikkikäärmeillä. Alan foorumeilla tulee törmättyä usein huolestuneiden omistajien kirjoittamiin kysymyksiin (itseni mukaan lukien) koskien hengitystieinfektioepäilyä. Omassa laumassamme on ollut HTI pari kertaa ja tapaukset ovat valmentaneet meitä erottamaan tietyt oireet käärmeen käytöksessä. HUOM! Kirjoittamani artikkelin ei ole tarkoitus rohkaista harrastajaa turvautumaan kotikonsteihin! Konsultoi AINA matelijoihin erikoistunutta eläinlääkäriä jos epäilet hengitystieinfektiota tai mitä tahnsa muuta sairautta.

Eläinlääkäri Gisle Sjöberg on erikoistunut eksoottisten eläinten hoitoon

Syntymekanismi, eli etiologia.

Hengitystieinfektion aiheuttajaksi tunnetaan käärmeillä olevan useampia eri lajin bakteereita (mm. Aeromonas, Pseudomonas, Escherichia coli, Mycoplasma, Mycobacterium), sieniä (Candida) ja viruksia (esim. oPMV). Taudinaiheuttaja hyökkää joko ylempiin hengitysteihin (sieraimet, suun limakalvo, henkitorven pää eli larynx ja nielu) tai alempiin hengitysteihin (henkitorvi eli trachea ja keuhkot).

Altistavat tekijät

1. Likaiset elinolot ovat avainasemassa useimpiin infektioihin. Terraario, johon on kertynyt pidemmän aikaa runsaasti ulosteita ja virtsaa, on otollinen kasvualusta bakteereille ja sienille, varsinkin runsaasti kosteutta vaativilla lajeilla. Ajan myötä bakteerit kolonisoituvat, eli ottavat vallan elinalueella ja päätyvät ennenpitkään käärmeen hengitysteihin.

Terraarion pitäminen puhtaana virtsasta ja ulosteista on tärkeä osa käärmeen terveyden ylläpitoa

2. Liiallinen kosteus tai kuivuus. Runsasta kosteutta (ilmankosteus yli 70%) vaativien lajien hengitysteiden limakalvot kuivuvat liian kuivissa elinoloissa, jolloin eläin altistuu limakalvojen tulehduksille. Pienempiä ilmankosteuksia vaativien lajien (ilmankosteus alle 70%) altistuminen liialliselle kosteudelle altistaa eläimet myös hengitystieinfektioille. Liiallinen ilmankosteus on myös suotuisa erilaisille homeille, jolloin terraarion pohjamateriaalin valinta, sekä terraarion ilmastointi ovat avainasemassa homeiden syntymisen estämiselle. Kosteus ja lämpö toimivat ihanteellisena elinympäristönä useille bakteerilajeille.

Brasilian sateenkaariboa on trooppinen laji ja se vaatii korkean kosteusprosentin

3. Liian kylmä terraario. Liian viileät elinolot horjuttavat matelian elimistön homeostaasia, eli luonnollista tasapainoa. Tämä vaikuttaa suoraan immuunijärjestelmän toimimiseen. Alentunut immuunipuolustus antaa mahdollisuuden opportunistisille mikrobeille aiheuttaa tulehduksen.

4. Anatomia. Käärmeen hengitysjärjestelmä on niille yhdenlainen akilleen kantapää. Useimmilla kääremillä on vain yksi toimiva keuhko, kun taas toinen on pienempi tai surkastunut. Käärmeillä ei myöskään ole kunnon yskimisrefleksiä (vaikka yskimisyrityksiä ko. infektioissa usein nähdään), jolloin keuhkoon kertyvät eritteet eivät pääse poistumaan hengitysteistä. Terraario, jossa käärme ei pysty suoristamaan itseään, on haitallinen sen hengityksen toimimiselle. Koska keuhko käärmeillä on pitkä, sen pitää päästä suoristumaan, jotta hengityksen mekaniikka (ventilaatio) onnistuu estoitta.

5. Sekundaari-infektio. Hengitystieinfektio voi olla myös toissijainen infektio jostain toisesta sairaudesta, joka on altistanut käärmeen sille. Yksi mainittavampia on IBD, eli inclusion body disease, jota esiintyy enimmäkseen boilla (boidae), mutta myös pytoneilla.

Oireet

1. Suun aukominen ja suu auki hengittäminen. Isoilla käärmeillä kuten boilla ja pytoneilla on kuvattu hengitystieinfektion merkkejä seuraavasti: käärme hengittää suu auki pitäen päätään lähes 90-asteen kulmassa nenä kohti kattoa. Jatkuva suun aukominen hengitystyön yhteydessä on merkki tulehduksesta.

On tärkeää myös erottaa seuraavat tekijät: Käärme availee aina välillä suutaan muutenkin kuin sairaana. Se voi availla suutaan ruokailun jälkeen, kun se asettelee leukojaan paikoilleen (nivelet, alaleuan keskiligamentti) ja kun se uhittelee varoittaakseen. Vinossa auki oleva suu voi olla myös merkki leukanivelen dislokaatiosta, eli sijoiltaanmenosta.

2. Hengityksen vinkuminen. Hengitys voi selkeästi puhista ja kuulostaa vaivalloiselle. Yleensä taudille ominaista on hengityksen vinkuminen. Vinkuminen on kimeää ja pitkää tai pientä lyhyttä piipitystä.

Pitää muistaa, että käärme voi puhista myös muista syistä. Vaimea puhina voi olla myös yhtä lailla uhittelua, tai ennen ja jälkeen nahnluonnin tapahtuvaa sierainärsytystä johtuen pienistä kuivista nahanpaloista käärmeen sieraimissa. Käärme voi myös vinkua muun kivun seurauksena (seim. haava).

3. Eritteet. Hengitystieninfektio on erittäin todennäköinen, jos käärmeen suusta tai sieraimista erittyy limaa. Lima voi olla kirkasta tai kellertävää/vihertävää. Lima yleensä kuplii joko suusta tai sieraimista tämän hengittäessä. Tutkittaessa suun limakalvoilla, nielussa ja henkitorvessa on nähtävissä usein erittäitä. Terveen käärmeen suusta voidaan nähdä pieni määrä kirkasta sylkeä. Tulehtuneet limakalvot ovat yleensä tulipunaiset tai pilkukkaat.

4. Yleistilan lasku. Käärme voi olla apaattinen eikä se liiku yhtä aktiivisesti kuin terveenä. Ruokahalussa voi tapahtua muutoksia ja käärme voi jättää syömättä ateriansa. Aterian oksentamista voi ilmaantua. Myös käärmeen kielen liikkeiden aktiivisuus voi laskea. Käsiteltäessä käärme saattaa olla flegmaattinen.

Käärmeen tutkiminen

Kokenut harrastaja voi kurkata käärmeen suuhun, jolloin voidaan sulkea pois stomatiitti, eli "suumätä" suun haavat ja paiseet, sekä vierasesineet henkitorven suulla. Limakalvojen väri on hyvä indikaattori tulehduksen merkkejä etsittäessä. On otettava huomioon, että eri lajeilla suun limakalvot voivat luonnostaan olla eri värisiä, jopa saman lajin eri yksilöillä voi olla värieroja. Käärmettä käsitellään varoen, mutta varmoin ottein. Käärmeen vartaloa tuetaan toisella kädellä ja toisella kädellä otetaan joko "kolmen pisteen ote" (peukalo ja keskisormi käärmeen poskiluiden päälle, sekä etusormi kallon takaosaan) tai koko käden ote, jolla käärmeen päätä hallitaan kaikilla sormilla peukaloon tukien niin, että kurkkuun ei tule puristusta lainkaan. Käärmeen suu autetaan auki esim. puisella tai muovisella pumpulipuikon varrella. Metallia ei tule käyttää, jottei käärme riko hampaitaan. Tikkua ei saa työntää väkisin käärmeen suuhun, vaan suu "houkutellaan" auki asettamalla tikkua vaakasuunnassa käärmeen huulien väliin. 

Käärmeen suussa tulisi näkyä seuraavaa: Vaaleat pinkit limakalvot, avoin henkitorvi, yläleuassa saattaa näkyä suoni, vähäinen kirkas sylkieritys, ei haavoja, paiseita tai vierasesineitä, kuten pohjamateriaalia terraariosta.

Kuvassa henkitorvi (aukko alaleuassa) on auki hengitysliikkeen aikana. Limakalvot ovat siistit, vaaleat/pinkit) Suussa ei näy eritteitä, hengitys ei vinkunut. Käärme on lemmikkimme Syksy, jonka suun tarkastin taannoin suun availun vuoksi. Syytä ei löytynyt, joten asia käytiin vielä varmistamassa eläinlääkärillä, jolta Syksy sai terveen paperit.

Ensiapu

1. Eläinlääkäri. Aina ensimmäisenä ota yhteyttä matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin ja pyri saamaan käärme hoitoon niin nopeasti kuin mahdollista.

2. Karanteeni. Sairastunut yksilö eristetään muusta matelijakokoelmasta "sairaalalaatikkoon", jottei tämä voi tartuttaa muita yksilöitä. Karanteenilaatikkona voidaan käyttää vaikkapa isoa smarttilaatikkoa. Pohjalla voidaan pitää vaikkapa talouspaperia tai sanomalehteä. 

3. Lämmitys. Karanteenilaatikko lämmitetään lajille suositeltavaa maksimilämpöä lähelle. Lämpö aktivoi käärmeen immunologiset vasteet, jolloin se kykenee taistelemaan tehokkaammin tulehdusta vastaan. Vaihtolämpöisenä eläimenä käärme ei kykene nostamaan kuumetta, joten luonnossa se nostaa itselleen "eksotermisen" keinotekoisen kuumeen hakeutumalla sopivaan lämpötilaan. Laatikko kannattaa lämmittää esim. kaapelilla tai matolla. Lämmöt pidetään ympäri vuorokauden.

4. Rauha. Karanteenilaatikko pidetään pimeässä ja rauhallisessa paikassa. käärmettä ei häiritä, vaan suoritetaan korkeintaan vain vesien vaihto ja ulosteiden siivous.

5. Paasto. Käärme pidetään ravinnotta ennen eläinlääkäriin pääsyä. Aterian sulatteleminen vie käärmeeltä voimia taistella infektiota vastaan. Priorisointi tapahtuu nisäkkäillä eri tavalla, jotka tarvitsevat ravinnosta saatavaa energiaa taistelussa tautia vastaan.

Korostan vielä eläinlääkärin arvioon pääsyn tärkeyttä. Älä odota!

>>Lähteet:

BSAVA: Manual of Exotic Pet and Wildlife Nursing,

BSAVA: Manual of reptiles,

Philip Purser: Good Snake Keeping

>>Matelijoihin erikoistuneet eläinlääkärit pääkaupunkiseudulla:

Gisle Sjöberg, Eläinklinikka linnunmäki: 050-3399945

Johanna Raulio: 0400-619985